Tuore ylioppilas, Butchersin viime kauden tähtipelaaja Luukas Eerola painaa valkolakin päähänsä lauantaina Mäkelänrinteen urheilulukiossa ja pelaa sunnuntaina Vaahteraliigakauden ensimmäisen kotiottelun Porvoon keskuskentällä. Näiden tapahtumien välissä luonnollisesti valkolakkia hiukan juhlittavakin. Voidaan siis arvioida nuoren miehen viikonlopusta tulevan hyvinkin tapahtumarikas, jopa kiireinen ja toivottavaa olisi, että paljon positiivisia tapahtumia nähdään myös tämän sankarin toimesta sunnuntaina Keskuskentällä. Mahdollisesti vähilläkin yöunilla, mutta nuorethan tunnetusti kyllä jaksavat.

 

Millainen pelaaja löytyy pelipaidan numero 10 takaa ja millainen nuorimies löytyy valkolakin alta, sitä raotetaan hiukan tässä.  

 

Viime kaudellahan Luukas Eerola löi viimeistään nimensä koko suomalaisen jenkkifutiskansan tietouteen. Niin uskomattoman hienoja henkilökohtaisiakin onnistumisia ratkaisevissa paikoissa oli kaudella 2023 ja puhutaan vasta 18-vuotiaasta nuorukaisesta. Ensin Luukas ratkaisi Suomelle EM-pronssin U19-maajoukkueen paidassa, sitten syyskuisena hellelauantaina hän varmisti Seinäjoella pelatussa Vaahteramaljassa kolmella maalillaan Butchersille historian 7. suomenmestaruuden Vaahteraliigasta. Vielä kauden päätteeksi miesten EM-hopea ripustettiin kaulaan Itävallassa. Hienoa oli etenkin se, että EM-finaalipaikka saavutettiin 23 vuoden tauon jälkeen.

​

Kun pelaajameriittejä katsoo, ei heti uskoisi, että kyseessä on ollut lukiolaispoika. Ei pidä unohtaa, että Luukas teki Vaahteraliigaennätyksen yli 3 vuotta sitten, koppaamalla ensimmäisen maalinsa liigahistorian nuorimpana pelaajana, himpun alle 16-vuotiaana. Samana syksynä Luukas suuntasi Porvoosta kohti Helsinkiä suorittaakseen lukiopinnot huippu-urheilijoiden suosimassa Märskyssä. ”Märsky on urheilijalle erinomainen koulu. Koulunkäyntiin kuuluu lajikohtainen valmennus, joka auttaa kehittymään lajissa, mutta helpottaa myös koulunkäyntiä. Koulunkäynti itsessään on ns. helpompaa kuin "normilukiossa", sillä joitain kursseja voi suorittaa urheilun kautta. Myös pelireissut, treeniajat sekä kurssien töiden palautuspäivät oli helposti keskusteltavissa opettajien kautta.” Kysyttäessä lunastiko Märsky odotukset, niin vastaus oli positiivinen. ”Odotin Märskyltä ymmärtäväisyyttä ja tukea urheilijan arkeen ja sitä sainkin. Koulu tarjoaa useita kursseja, jossa keskitytään urheilijan hyvinvointiin esim. urheilijan ravitsemus", kertoo Luukas.

​

​

​

Jotta pääsee urheilulukioon, pitäisi luonnollisesti olla urheilija. Mielenkiinnosta kysymys lajin löytymisestä ja tässä vallan mainio vastaus. ”Jenkkifutiksen aloittaminen oli aika pikainen päätös. Olin menossa 2014 äidin kanssa ilmoittautumaan Futuran jalkapallotreeneihin, jolloin Tapsa (ikihuoltaja Paananen) tuli vastaan. Tapsa sanoi suoraan, että "mitä sä sinne oot menossa pyöreetä palloa potkimaan, tuu tonne soikeen pallon pariin." Katoin äitii ja sanoin, että voin mä sitäki mennä testaamaan ja siitä se lähti. Ekoina valmentajina oli Pilvi ja Nikko, jotka valmensi mua oikeestaan koko mun junnuajan.” (Tapsaa siis kiittäminen tässäkin kohtaa ja toki valmennuskaksikkoa myös.) Ihan liikaa Luukas ei jenkkifutiksen rinnalla ole muita lajeja harrastanut. ”Harrastelin ihan skidinä futista ja salibandyä. Kun jefu löytyi, niin se onkin ollut päälaji siitä asti.” 

 

Junnuajoista on paljon hyviä muistoja. Mieleenpainuvimmat muistot ovat kuitenkin ensimmäiset maajoukkuepelit. ”Maajoukkueet muuttaa jenkkifutiksen kokonaan. Pääsee tutustumaan muiden joukkueiden pelaajiin, joka on muuttanut pelejä myös miehissä. Kaikista joukkueista löytyy kavereita, mikä luo tietynlaisen fiiliksen pelaamiseen”, kertoo Eerola.

​

Entä millaisia muistoja Butchersin edustuksesta Luukaksella on pikkujunnun roolissa. ”Ekat kunnon muistot Butchersin edarista on, kun olen ollut kuvaajana/pallopoikana edareitten peleissä. Pelasin silloin jo itsekin ja olin haaveillut miehissä pelaamisesta. Ekat edareitten pelit, missä olin, pääsin kuitenkin seuraamaan jo sivurajalta. Siellä näki, kuinka paljon fyysisempää ja nopeampaa peli miehissä on. Se lisäsi kiinnostusta huomattavasti ja siitä lähtien kävin jokaisessa kotipelissä.”

 

Jenkkifutiskansa on jo usein nähnyt, miten Luukas Eerola jättää juoksunopeudessa kokeneetkin puolustajat taakseen. Onko kyse sitten lahjoista vai vuosien määrätietoisesta nopeustreenaamisesta? ”Nopeus on ollut pienestä asti vahvuus. Jo alakoulussa osallistuin koulujen välisiin kisoihin. En oo treenannut nopeutta melkeinpä yhtään ennen viime kauden offaria. Silloin rupesin Deinan (Imjack) kanssa tekemään nopeus- ja räjähtävyystreenejä, jossa huomasi entistä isomman kehityksen.”  

 

Entä vapaa-aika opiskelun ja jenkkifutiksen rinnalla? ”Vapaa-aika menee töiden ja jefun parissa. Muuten rentoudun minulle tärkeiden ihmisten kanssa. Kesän tarkoituksena olisi kuitenkin panostaa jefuun entistä enemmän ja muistaa rentoutua samalla.” Puskaradio kertoo, että Eerolan poika tykkää myös nukkumisesta pitkään. (Tämä tiedoksi nykyisille junioreille, että unen määrää ei voi kyllin painottaa, kun puhutaan kehittymisestä. Hyvän ravinnon ja luonnollisesti kunnollisen harjoittelun lisäksi.)

 

Vielä monen juniorin idolina Luukaksella on tärkeää kerrottavaa. ”Juniorit muistakaa se, että te olette meidän tulevaisuus. Totelkaa valmentajia ja tärkeintä on pitää hauskaa. Älkääkä antako isojen iskujen tai minkään muun tulla teidän menestymisen ja motivaation edelle. Sanon tän, koska juuri se tapahtui mulle. Pelasin hieman isommissa ja olin itse tosi pienikokoinen. Sain omaan kokoon nähden ison iskun turnauksessa, jonka takia olin koko turnauksen sivussa. Lopetin jenkkifutiksen vuodeksi siihen. Tajusin kuitenkin tauolla, että se on osa peliä ja menin takaisin treeneihin. Kun tajusin, että kovat iskut ja pienet loukkaantumiset on osa jenkkifutista, niin en ole antanut minkään laskea motivaatiota.” 

 

Tulevaisuuden suunnitelmiakin Luukaksella jo on. ”Sen verran osaan tulevaisuuden suunnitelmista sanoa, että tavoitteena olisi työskennellä itselleni. Työtä, joka mahdollistaa jefun harrastamisen, eikä vaadi tarkkaa aikataulua. Minusta ei ole "normaaliin" 8.00- 16.00 työhön.” Jefun suhteen suunnitemiakin on. ”Haluaisin pelata jossain päin Eurooppaa korkealla tasolla.”

Ensin kuitenkin Suomen armeija kutsuu. ”Inttiin olisi tarkoitus mennä 2025 lokakuussa. Urheilujoukot on tavoitteena.”

 

Mikähän oli viime kauden ”kätseistä” maagisin? Entä alkanut kausi, miten käännetään voitoiksi?

 

”En osaa koppeja laittaa hienousjärjestykseen. Toisaalta siistein koppi oli Vaahteramaljan vika maali. Kun tiesi, että mestaruus ratkesi siihen koppiin, niin fiilis oli käsittämätön. Mikään koppi ei mene sen edelle!”, fiilistelee Eerola ja ansaitusti.

 

Tämä kausi on aloitettu kahdella vierasottelulla ja molemmista oli kotiin tuomisina kirvelevät tappiot. Miten tämä käännetään, siihen on olemassa resepti: ”Tänä vuonna pitää noudattaa samaa ideaa, kuin viime vuonna. Eli pitää hauskaa. Viime vuonna menimme altavastaajina jokaiseen peliin ja kun mentiin pitämään hauskaa, niin lopputulos oli oikein mainio. Tänä vuonna kauteen lähdettiin aivan eri fiiliksellä eli kaikki odottavat meidän voittavan toinen mestaruus putkeen eli paineet ovat kovat. Kun päästään samaan rytmiin kuin viime kaudella, niin mestaruuden uusiminen on enemmän kuin mahdollista.”

 

Lopuksi Luukas kertoo vielä, mikä joukkue kohtaa Butchersin finaalissa. ”Veikkaan, että finaalissa vastaan tulee Helsinki Roosters.”

 

Porvoon Butchers ry haluaa Lämpimästi Onnitella Luukas Eerolaa, Hugo Vähäkuopusta sekä Niklas van Assendelftia ylioppilaaksi pääsyn johdosta! Onnittelemme myös Aleksi Hirvosta valmistumisesta turvallisuusalalle.

 

Seurava ottelu siis Porvoon Keskuskentällä su 2.6. klo 16.30 ja vastassa Vaasa Royals. Huom! Kaikki peruskoululaiset pääsevät aina ilmaiseksi katsomaan pelejä. Samoin seuran omat juniorit ikärajoista riippumatta. Tervetuloa! Kannustusta tarvitaan hurja määrä.