VOITTAJAN "TUSKAA"

Vaahteramaljan otteluraportti luettavissa klikkaamalla TÄSTÄ

Suomalaisessa jenkkifutis historiassa on vähän kaksoisvoittajia. Butchers tuomittiin mestaruuskautensa jälkeen kakkosryhmään. Eliitissä kauden 2006 ennakkoasetelmissa porskuttivat Seinäjoki Crocodiles ja Helsinki Wolverines. Vanha "valtaklikki" Helsinki Roostersin ja Turku Trojansin kanssa oli historiaa (ainakin lähtökohdissa) ja uusi blokki oli tuloillaan.
Butchersin mestaruusjuhlat päättyivät toimivan valmennuksen (päävalmentaja Jan Vilkko ja hyökkäyksen koordinaattori Nikko Olsson) eroon. Lisäksi suuri joukko aloittavia pelaajia ilmoittivat ripustavansa harttarit naulaan ja suuntaavan muualle.

Edustusjoukkue siis eli tilanteessa, jossa ei ole toimivaa valmennusjohtoa/jatkuvuutta tulevaan kauteen. Kun vielä pelaajasopimuksien kanssa jouduttiin painimaan, oli selvää ettei euroopan kentille vaillinaisilla eväillä lähdetä, vaan tehdään asioita oikeasti/realistisesti. Hyvin alkanut juniorityö, joka syötti jo ensimmäisellä mestaruuskaudella edustusjoukkuetta nostettiin prioriteetti ykköseksi. Jos ei omista pojista ole lähtijöiden paikkaajiksi, olisi koko työ melko lailla turhaa ja ainoa tapa olisi ostaa pelaajia.
Sopimus Petrus Penkin kanssa saatiin kuitenkin sovittua ja sopimukseen kuului hyökkäyksen koordinointi. Kuka nousisi päävalmentajaksi?
Onneksi omista riveistä kuin taivaan lahjana ilmaantui nimi Sebastian Lind. Tuntematon kansallisilla jefu-foorumeilla, mutta Porvoossa kovan työn tekijänä tunnettu tinkimätön henkeen ja vereen Butchers-mies. Työtä tehtiin koko kevätkausi ja hyökkäyksen linjat+muut "pikku" asiat loksahtelivat kohdalleen melko nopeaan tahtiin.
Puolustus uudisti kasvojaan rajulla tavalla, mutta ruotuun värvättiin onnistuneesti paikkaajia. Vaikka naavaparta&co lopetti nostivat profiiliaan jo menestyneet+uudet pelimiehet.

On naurettavaa puhua ongelmista siinä vaiheessa kun joukkue porskuttaa eteenpäin tehden maksimivahinkoa vastustajalle ja nakuttaen voittoja omalle tilille. Mestaruudet eivät ole helppoja saavuttaa, mutta ei niitä Porvoossa haetakaan -> siis helppoja voittoja.

Ville Kurvisen mietteitä finaalista:

Oliko se niin ylivoimaista miltä se katsomoon näytti?
En mä nyt tiiä. Kyllähän Wolvotkin eteni siinä pelissä, mutta aika helppoahan toi meidän hyökkäyspelikin oli. Mitä en ennen peliä uskonut.

Peli näytti helpolta ja loppu varsinkin sellaiselta ”kosmeettiselta” ja missään vaiheessa ei tuntunut, että olisi mitään hätää.
No ei. Tiukempaa peliä odottelin, mutta eipä sitä tarvinnut meidän esittää mitään ihmeellistä.

Oliko yllätys, että Wolvot oli niin ”kesy” vastus.
Joo, no kyllä mun mielestä. Mä ootin että ne tulee kovempaa, mutta en tiiä, ihan peruspelillä voitettiin ja mitään erikoisjuttuja ei tarvinnut käyttää.

Ei tarvinnut kikkailla?
No ei oikeastaan mitään uutta tarvinnut esittää. Peruspelillä tuli, ei meidän tarvinnut käyttää mitään erikoispelejä.

Pelihän vaikutti aika perusvarmalta ja hallitulta?
No joo melkein joo. Vaikka ne olis tehnyt maalin joka draivilla lopussa, niin mekin oltais tehty. Kyllä ne teki ne maalit ja eteni hyvin, mutta kyllä me oltais hoidettu noi jutut.

Nyt näytti siltä, että hyökkäys vie, mutta puolustus vikisee?
Joo laita ehdottomasti juuri noin! Ja sitten ei tosiaankaan. Hyökkäys toimi erinomaisesti, mutta puolustuskin toimi erinomaisesti ja hoiti hommansa yhtä hyvin kuin viime vuonna.

Itseäni kiinnostaa myös tulevaisuuden teurastajat, onko siellä junnuissa tulevaisuuden tekijöitä?
On tietysti, totta kai. Kaikki junnut on pelimiehiä ja joissakin peleissä olisi voinut käyttää enemmänkin junnuja kokemusta hakemassa. Kokemusta tarvitaan aina.

Hyvä kausi takana ja paljon koppeja. Kommentti?
Samalla tavallahan se meni kuin viime vuosi. Mä nyt sain paljon koppeja otettavaksi ja ne onnistui. Ei sieltä kyllä kauheen huonoja heittojakaan tullut.

Hieno kausi kuitenkin takana ja viihdyttävää peliä olet esittänyt.
No, mä vaan yritän vältellä loukkaantumisia ja jos joku osuu, niin pitää yrittää väistellä.

Sinullakin on ollut loukkaantumisia, mutta jatkat kuitenkin eteenpäin. Pysäyttääkö loukkaantumisriski? Nyt varsinkin kaksi erinomaista kautta takana, pelottaako?
Ei sitä voisi pelata, jos näin ajattelisi. Kaikki lajin vaarat on olemassa, mutta ei niitä tule ajateltua.

Millaista oli juhlia toista mestaruutta, oliko laimeampaa kuin eka?
Ei tosiaankaan. Eihän sitä ekaa edes muista kun aloittaa uuden juhlinnan. En ainakaan mä pysty miettimään sitä ekaa mestaruutta, kun uutta ruvetaan juhlimaan.
Joo ja varsinkin kun viime vuonna ei stressannut ollenkaan finaalista ja nyt oli viikkoa ennen finaalia perhosia mahassa.

Mites tulevaisuus ja pelaaminen?
Kyllähän mä jatkan pelaamista ja olen mukana hommissa.

Kyllähän Wolverines teki kuitenkin melkoisen suorituksen. Pari vuotta sitten 100-0 pataan Roostersilta ja nyt SM-hopea.
Onhan toi oikeasti hieno homma ja varmasti Wolverinesin pelaajat osaavat arvostaa tekoaan jälkikäteen.
 

J.Niskanen 21.9.2006