ÄITI EI SUOSITTELE?

Televisiossa on pyörinyt mainio Valion mainos, jossa on sivuttu amerikkalaista jalkapalloa. Siinä amerikkalaisen jalkapallon pelaajat rytistelevät ja taklaavat toisiaan ja ruutuun tulee teksti "äiti ei suosittele". Tämän jälkeen tulee kuvaan Valion tuote ja perään "äiti suosittelee".

Amerikkalaisella jalkapallolla on hieman väkivaltainenkin maine, joka johtunee enimmäkseen lajin tuntemattomuudesta suuren yleisön piirissä. Mitä lajin parissa harrastavien poikien äidit ovat mieltä lajista ja sen maineesta? Mainos antoi kimmokkeen kysyä asiaa omilta 10-15 vuotiaiden pelaajien äiteiltä, mitä he ajattelevat lajista?

Kysymyksiin vastasi 6 äitiä, Satu Hautala, Tiina Ikonen, Susanna Malinen, Ira Pischow, Tiina Seppänen sekä Carina Thuring. Kiitän lämpimästi näitä äitejä vastauksista!

Suositteleeko äiti? Vastaukset ovat satunnaisessa järjestyksessä.

Amerikkalaisella jalkapallolla on varsin aggressiivinen maine. Onko maine oikeutettu eli onko peli aggressiivista tai vaarallista?

Peli ehkä on jonkun verran aggressiivista, mutta en voi sanoa että se olisi vaarallista.

En yhdistäisi sanoja aggressiivisuus ja vaarallisuus amerikkalaiseen jalkapalloon. Onhan toki peli välillä vähän rajua, mutta se kuuluu pelin luonteeseen. Pelissähän on tarkoitus kuljettaa palloa ja pääpiste on siinä ja kuljettamisen estämisessä. Onhan välillä ukkoa kasassa ja rytinä käy, mutta se ei ole pelin ydin. Ennemmin lähettäisin sanat aggressiivisuus nyrkkeilylle ja vaarallisuus moottoriurheilulle, sinne ne sopivat paremmin. Tässäkin pelissä on säännöt joiden mukaan pelataan.

Aikuisten pelistä saa hieman aggressiivisen kuvan, mutta se ei ole vaarallista. PW tasolla ei kumpaakaan.

Sitä tuskin voi kieltää etteikö laji tavallaan olisi agressiivista. (tosin riippuu vähän pelipaikasta kenen kohdalla on tai ei ole), mutta vaarallisuudesta en niin tiedä. Pikkupoikien "harrastuksiin" kuuluu kyllä usein paljon muutakin vaarallista, joissa ei ole aikuisen valvovaa silmää edes läsnä... Vaikka peli näyttää ja kuulostaa joskus aika paukkeelta, niin kyllä saman ikäisten jääkiekkokaukalossa ja jalkapallokentällä on sattunut mielestäni enemmän ikävää.

Mielestäni maine on liioiteltu. Laji näyttää aggressiivisemmalta kuin mitä se on. Mielestäni tämän päivän jääkiekko näyttää kyllä paljon vaarallisemmalta kuin jefu.

Eiköhän kaikki kilpaileminen synnytä ja vaadi agressiota, jotta kehityttäisiin. Maine syntyy valmentajien ja vetäjien "ammattitaidosta" Jos on hyvät ja oikeudenmukaiset valmentajat, joilla on asenne kohdallaan, saadaan jenkkifutiksestakin hyvä joukkue laji. On olemassa iso joukko paljon vaarallisempiakin lajeja.


Amerikkalainen jalkapallo ei ole kovin suuri laji suomessa, oletko tutustunut lajiin aikaisemmin, ennen kuin poikasi alkoi pelaamaan?

En oikeastaan. Tiesin että sellainen laji on olemassa, mutta kun oma poika aloitti pw:ssä niin tuli seurattua vähän enemmän lajia

En oikeastaan, vain sen mitä telkkarissa ja lehdissä olen nähnyt ja lukenut.

Olin kerran katsomassa pelin asuessani Usassa.

Kyllä olen.

Juu, kyllä toi katsomojen "kultakurkku" raahasi minut kentän laidalle silloin 13 vuotta sitten kun seurusteltiin. Pikku hiljaa pääsi peliin sisälle ja nyt katsonkin sitä tosi mielelläni.

En ollut tutustunut. Minusta se todella näytti tyhmältä toisten kimppuun käymiseltä.


Miten poikasi löysi lajin?

Sukulaispojat pyysivät mukaan

Oikeastaan ihan sattumalta...olisikohan ollut netin kautta...vai olisiko poikani isä kuullut siitä jostain, en ole varma.

Koululle tuli Butchersin pelaaja kertomaan lajista.

Katsomon kautta. Kun vanhemmat ovat kiinnostuneita lajista, niin pojat ovat olleet vauvasta asti katsomossa mukana ja siitä se innostus sitten tarttui. Halusivat sitten itsekin kokeilla oikeeta pelaamista eikä vain veli veljestä vastaan takapihalla :)

No, syypää on tietysti isä. Se raahasi pojankin kentän laidalle.

Hän innostui ensin itse televisiosta ja leffoista. Olihan se sellaista suuren maailman glamouria pienen pojan mielikuvituksessa.


Oletko ollut katsomassa poikasi pelejä?

Kyllä, jokaisessa pelissä missä hän on ollut mukana ja tunnelmaa ei voi sanoin kuvailla sitä pitää vain kokea.

En vielä pelejä, mutta alussa kävin katsomassa sisätreenejä. Poikani isä on enimmäkseen ollut mukana vieraspeleissä, mutta nyt olisi tarkoitus tulla katsomaan kotiturnausta kesäkuussa koko perheen voimin.

Valitettavasti olen nähnyt vain yhden.

Varmaan kaikki.

Tällä kaudella en vielä kertaakaan, mutta treenit ja kotiturnaus kyllä.

Olen, muutamia kertoja.


Onko laji mielestäsi ollut hyvä harrastus? Perustele myös hieman.

On hyvä harrastus, oppii joukkuepelaamista ja saa hyviä kavereita.

Kyllä. Niin kauan kun poikani on kiinnostunut ja jaksaa innostuneesti mennä treeneihin, niin harrastus on hyvä. Ja pojastani näkee että hän on innostunut amerikkalaisesta jalkapallosta.

On hyvä harrastus. Tehokasta liikuntaa. Oppii tulemaan toimeen ryhmässä ja ottamaan muut huomioon. Joukkueessa on myös kunnon käyttäytymissäännöt.

On ollut oikein hyvä. Touhu ei pienen lajin piireissä ole niin totista, kuin esim. lätkässä ja futiksessa. Tässä on sitä paitsi fyysinen ja henkinen puoli molemmat koetuksella ehkä vielä enemmän kuin muissa lajeissa. Tarvitaan harkintaa, älyä ja hyvää muistia sen fyysisen puolen lisäksi.

Kyllä laji on hyvä harrastus! Meillä se on hyvä kesälaji, kun koris vie talvella kaiken ajan. Laji tukee/kehittää kordinaatiota, pelisilmää, nopeutta, reagointikykyä, kurinalaisuutta ym ym ja tietysti myös oppii tekemään "tiimityötä".

Poika on kovasti innostunut ja on siinä iässä, että jokin muu harrastus saattaisi keskeytyä ja muut turhuudet tulla tilalle. Sopiva harrastus hänen ikäiselleen (14-15-v)


Sopiiko laji mielestäsi 10-15 vuotiaille?

Kyllä sopii. saavathan purkaa ylimäärästä energiaa

Ehdottomasti kyllä ja miksi mukamas ei olisi hyvä. Eikös ne kaikki harrastukset ole hyvä aloittaa jo nuorena vai....?

Sopii erittäin hyvin.

Totta kai sopii, enhän muuten aarteitani kentälle kuskaisi. Kun lajin tavat ja taklaamiset oppii jo pienestä, lajiin kasvaa toisella tapaa. Kokemuksia lajin suhteen oikeasta ja väärästä pelitavasta ehtii tulla roppakaupalla siihen mennessä kun massaa ja voimaa on moninkertainen määrä, jolloin yleensä loukkaantumisriskitkin on isommat lajista riippumatta.

Kyllä sopii!

Sopii, erinomaisesti , kts. edellinen vastaus.


Harrastaako poikasi muita urheilulajeja/ jotain muuta?

Yleisurheilua, kuulantyöntö, moukari, keihäs

Ei. Ollaan kokeiltu muitakin lajeja, mutta niissä ei olla viihdytty eikä ne ole tuntuneet mukavilta.

Sählyä , (jääkiekkoa ja jalkapalloa mutta ei missään seurassa)

11-vuotias harrastaa jääkiekkoa ja jalkapalloa, 10-vuotias pelaa myös jääkiekkoa ja ajaa motocrossia. Molemmat myös laskettelevat ja hiihtävät itsekseen jonkun verran talvella. Salibandyn ovat jo molemmat lopettaneet, mutta nuorempi suunnitteli aloittavansa sen uudestaan. Koripallotreeneissäkin käytiin, mutta raja harrastusten määrissä tulee jossain vastaan ja koriksen sitten jättivät saban ohella kun aloittivat jenkkifutiksen. Aikaa ei vaan riitä kaikkeen järjestettyyn toimintaan. Pojat joutuvat tekemään valintoja. Koulun ovat kuitenkin joutuneet laittamaan sijalle yksi jos aikovat harrastaa. Sitäpaitsi pidän erittäin tärkeänä, että muksut pääsevät pelaamaan esim. futista ja pesistä ym. ihan itsekseen pihoilla ja puistokentillä kavereidensa kanssa ilman, että paikalla on ainuttakaan valmentajaa

Koripalloa.

Kavereiden kanssa palloilua.



Pelottaako sinua kun poikasi pelaa (esim. loukkaantumiset tms)?

Totta kai pelottaa, olenhan äiti ja silloin kuuluu olla vähän peloissaan.

No ei. Tiedän että poikani on vahvaa tekoa ja osaa pitää puolensa. Ja suojavarustukset on tässä lajissa hyvät ja vaikka mustelmia on tullut ja nyt niitä on vaikka muille jakaa, niin jos poika ei valita niin ei sitten valita äitikään!!

Ei pelota.

Kyllä ja ei, mutta sanotaanko, että harmittaisi jos näin nuorena loukkaantuisi niin, että siitä jäisi jokin pysyvä kierre päälle. Se ei kuitenkaan koske pelkästään jenkkifutista, vaan mitä tahansa missä pojat viipottaa menemään. Temppupyörän kanssa leikkiminen sekä rullaluistelu ja skeittaaminen rampeilla on myös todella riskialtista varsinkin jos jättävät suojia pois. Kyllä asioita on mietitty yhdessä poikien kanssa, mutta en voi estää heitä harrastamasta sitä mikä heitä kiehtoo vain siksi että minä pelkäisin. Jos he jotain päättävät harrastaa niin voin ainoastaan ohjeistaa heitä toimimaan sen lajin vaatimalla mahdollisimman turvallisella tavalla.

Ei pelota. Sellaista sattuu jos on sattuakseen. Loukkaantua voi myös ilman harrastuksia.

Vähän


....jos hän harrastaa muuta urheilulajia, pelottaako sinua silloin kun poikasi pelaa (esim. loukkaantumiset tms.)?

Ihan sama asia tälläkin osastolla, aina vähän pelottaa.

Ei

Ei pelota.

Viittaan aikaisempaan vastaukseen ja lisään, että jääkiekossa oikeastaan pelottaa kaukalon laidat yhdistettynä siihen kovaan vauhtiin johon luistimilla päästään. Törmäys laitaan riipaisee syvältä joka kerta.

Ei pelota. Sama vastaus kuin edelliseen kysymykseen.

Vähän


Mikä sinun mielestäsi innostaa poikasi pelaamaan amerikkalaista jalkapalloa (kaverit, kontakti, siistit varusteet...)?

Enimmäkseen kaverit ja saa luvalla taklata kaveria

No alussa ehkä pelkkä mielenkiinto sai lähtemään mukaan, sitten tuli varmaankin ne siistit varusteet ja sen jälkeen varmaankin hän rupesi viihtymään porukassa ja nyt sitten ehkä on ruvennut kiinnostamaan itse pelin kulkukin...

Kiinnostus lajiin ja kaverit.

Sitä pitäisi kysyä pojilta, mutta uskon että nämä kaikki yhdessä. Kontakti on kuitenkin varmasti olennainen osa tätä intoa, sillä niin ylpeitä pojat ovat mustelmistaan ja naarmuistaan. Niissä näkyy kuulemma pelimiehen merkit :)

Itse laji kiinnostaa, kaverit, edustusjoukkueen menestys ja hyvät valmentajat.

Kaikki tuo ja se että pääsee paljon kentälle.


Suositteleeko äiti?

Suosittelen kyllä, koska liikunta ja joukkuepelaaminen on ihan hyvä asia

Mielestäni ne jotka eivät ole löytäneet paikkaansa muista harrastuksista ja kaipaavat sitä puuttuvaa palaa, niin kannattaa kokeilla amerikkalaista jalkapalloa. Peli ei ole ollenkaan tylsää vaan siinä tapahtuu koko ajan. Ja tässä suurella koolla ja voimalla on hyöty siinä missä ketteryydellä ja nopeudellakin.

Suosittelen kaikille, jotka haluavat monipuolista liikuntaa kivassa kaveriporukassa, jossa kaikki tukevat toisiaan.

Suosittelen lajia energisille pojille, jotka eivät karta kontaktia. Kaikille tämä ei tietenkään sovi, mutta aina voi ensin kokeilla onko se oma juttu.

Mielestäni laji on "harvinainen" urheilulaji, joka sopii kaikille ikään ja kokoon katsomatta. Jefu on peli, jossa kaikkien erilaiset yksilölliset kyvyt ja ominaisuudet löytää oman paikkansa. Tämän lajin parissa moni sellainen joka ei muuten pidä liikunnasta voi löytää kipinän liikuntaan ja pääsee kokemaan miltä tuntuu kuulua "jengiin"! Eli suosittelen lämpimästi!

Harrastus nuorelle on tärkeä, oli se sitten yksilölaji tai joukkuelaji. Harrastus tuo säännöllisyyttä, opettaa ottamaan muut huomioon, vaatii itsekuria etc. En suosittele mitään lajia toisen edelle. Kaikki harrastukset ovat hyviä.


J.Niskanen 23.6.2005