Nimi, ikä (tai syntymävuosi) ja pelipaikka

Ville Palikainen, 28 (1977), laitahyökkääjä

Milloin aloitit peliuran? Millä pelipaikalla/-paikoilla? Missä joukkueessa?

Peliura alkoi vuonna 1992 lippupallon parissa keskushyökkääjänä. Vuonna 1993 aloitin amerikkalaisen jalkapallon laitahyökkääjänä 

ja myöhemmin juniori-ikäisenä pelasin myös puolustuksenlinjaa. Ainoa seurajoukkue, jota olen edustanut on Helsingin Roosters. 

Missä kaikissa joukkueissa olet urasi aikana pelannut?

Joukkueet, joissa olen pelannut: Helsinki Roosters, Lawrence County High Cougars ja maajoukkue 

Vaahteraliigakokemus (vuosia)?

Vaahteraliigassa pelivuosia on kertynyt vuodesta 1997 eli 10. kausi olisi aluillaan tänä vuonna

Maajoukkuekokemuksesi / -menestys?

Maajoukkuekokemukset ovat kaikki hienoja, mutta paras kokemus on ehdottomasti EM -kulta vuonna 2000. Muita 

maajoukkuekokemuksia: 2001 EM -hopeaa, 2006 EM -pronssia, maaotteluvoitto Ruotsista vuonna 2003, maaottelutappio 

Ruotsille 2005.

Mitkä ovat odotuksesi tulevalla kaudella itseltäsi/joukkueelta?

Odotan paljon itseltäni ja sama pätee joukkueeseen ... Voittaminen hyvässä seurassa on aina kivaa!

Pelipaikkasi on tuolla hyökkäyksen puolella, mutta onko sinulle odotettavissa pestiä myös puolustuksen puolelle?

Vähemmän on tuota puolustusta tullut pelattua, mutta teen juuri niin kuin käsketään, joten pelipaikka kuin pelipaikka kelpaa.

Minkälaisena näet roolisi joukkueessa? Laitahyökkääjäkaartissa löytyy kokemusta, mitä tuot lisää tähän joukkoon?

Roolini on olla kokeneen laitahyökkääjä kaartin edustaja ja mukanani tuon vielä lisää kokemusta, sekä periksiantamatonta 

luonnetta.

Omat vahvuutesi pelaajana?

Minulla on kyltymätön halu kehittää omia fyysisiä ominaisuuksia (tiedostan, että kehitettävää on ja paljon), olen luonteeltani 

taipumaton ja omaan vahvan kilpailuvietin.

Mikä ratkaisi siirtymisen Porvooseen?

Ensisijaisesti mukavat pelitoverit, joihin minulla on ollut kunnia tutustua jo aikaisemmissa pelikuvioissa (a-juniorit, maajoukkue ja

Roosters), sekä harjoitus- ja pelialustana luonnonnurmi.

Petrus Penkki on sinulle tuttu mies takavuosilta, millainen pallonjakelija/käskyttäjä hän on ja miten näet yhteistyönne 

ensi kesänä? 

Pallonjakelijahan hän on Suomen paras ... käskyttäjänä kova ja yhteistyö toimii.

Miltä Porvoon valmennus/valmistautuminen on näyttänyt? Porvookin on aloittanut pienimuotoisen nuorennusleikkauksen 

joukkueessa, miten näet tämän asian kun joukkueessa on nuorempaakin pelimiestä? 

Valmennukseen olen tietysti vakuuttunut,  koska joukkueen pelaajaksi oma-aloitteisesti halusin värväytyä. Valmistautuminen niillä

leireillä, joilla olen käynyt on ollut hyvää oman pelipaikkani osalta ja muiden pelipaikkojen valmistautumista en ole juurikaan ehtinyt 

seuraamaan. Nuoret taas ovat lajin tulevaisuus ja on hienoa nähdä uusia uskaliaita tämän varsin rankan lajin parissa. Mahdollisimman 

nuorena oppimaan pelin saloja! 

Porvoolaisyleisöhän tunnetusti rakastaa poikiaan varauksettomasti ja Keskuskenttä on ollut monina vuosina ikävä paikka 

vierailijoille. Nyt olet sillä mustapaitaisella puolella, miltä se ajatuksena tuntuu? Onko sinulla terveisiä porvoolaiskatsojille?

Olen täysin ennakkoluuloton vastustajaani kohtaan, jota vastaan kilpailen, oman pelipaitani väristä riippumatta (musta on 

hyvä, koska se hoikentaa). Olen tullut Porvooseen pelaamaan ja toivon, että se näkyy myös kotikatsomoon. Parhaimpia 

pelikokemuksia olen saanut suurien yleisöjen edessä, Saksassa vaikka yleisö ei varmastikaan ole kannustanut joukkuettani.

Eli tunnelma on tärkeä elementti peleissä. Terveisenä ja haasteena voin sanoa, että katsojaennätykset tulisi mennä tänä 

vuonna rikki kotipeleissä!

Kerro joku hauska/karmaiseva tarina jenkkifutiskentiltä menneiltä vuosilta, joka on jäänyt lähtemättömästi mieleen?

Maajoukkueen harjoitusottelussa Braunschweig Lionseja vastaan Mika Juutinen ja Tero Vartiainen, huippu linjamiehiä 

molemmat (yhteispainoltaan lähes 300 kg... pelkkää lihasta :o)) joutuivat yli kaksimetrisen, saksalaisen, puolustuksen linjassa 

pelaavaan, ihmislinnoituksen käsittelyyn. Linjamiehen tarkoituksena ei ollut nähtävästi yrittää säkittää pelinrakentajaa (Petrusta)

vaan sysätä nämä kaksi edellä mainitsemaani, pahaa-aavistamatonta, pitkänlinjan suomalaista linjamiestä väkivallan ja pelon

syövereihin. Siellä keskellä Suomen hyökkäyksen linjaa tuo karmaiseva hirviö, toisessa kädessä Mika ja toisessa kädessä nuori 

Tero ravisteli ojentajalihaksiaan rennoksi :o))). Kauhea ... kauhea tarina! (Alkuperäinen tarinan kertoja on Mika Juutinen, 

jonka kerronta oli niin elävää, että itsekin oli kauhuissani sattuneesta. Itse olin kirmailemassa mahdollisesti takakentällä

tapahtuman aikaan, mutta muistan kyllä tuon kookkaan ihmisen Lionsien joukkueesta.)